"Taivas viileissä pastelliväreissä, kuin pussillinen imeliä karamelleja, joita yksi toisensa perään murskaa vasten kitalakea.
Siveltimenvedot näkyvät läheltä katsottuna aivan selvästi, maali on paksua
ja paljastaa missä kohtaa taiteilijan mielenkiinto on herpaantunut, yksityiskohdat vähentyneet.
Huomaamatta on jäänyt siveltimestä irronnut yksittäinen karva, joka pilkistää auringon kirkastamasta pilvestä.
Kun siihen kerran kiinnittää huomionsa, on vaikea katsoa maalausta ajattelematta sitä.
Karvan voisi leikata huolellisesti pienillä kynsisaksilla, mutta joka niin tekee, joutuu maalin alle jääneen todellisuuden osasen,
näkymättömän virheen riivaamaksi."

W tłumaczeniu:
"Niebo w zimnych pastelach jak torebka landrynek, powoli kruszysz je o podniebienie.
Gdy przyjrzysz się uważnie, zobaczysz ślady pędzla, warstwy farby są grube.
Zobaczysz, gdzie skupienie malarza osłabło, gdzie osłabły szczegóły.
Jeden włos z pędzla zdołał umknąć uwadze; wyziera teraz spod chmury rozświetlonej słońcem.
Jeśli go zauważysz, już nigdy nie uciekniesz od niego myślami.
Możesz znaleźć nożyczki do paznokci, lecz jeśli go utniesz, nigdy się nie uwolnisz
od cząstki rzeczywistości schowanej pod farbą - tej niewidzialnej skazy."


METROPOETICA / Spacer po Wrocławiu / Sanna KARLSTRÖM, Hercena 16, 13:30